Kuvajaiset

Jos hän on aurinko
niin minä olen varmaan kuu
kalpea aavistus
kaikesta kirkkaudesta

Jos he ovat todellisia
niin omani ovat varmaan varjoja
sumeita heijastuksia
Platonin luolissa

Tähkäpäät ryytyvät norsunluutornissaan
he ovat kiivenneet tähtiin
mutteivät enää uskalla katsoa alas

Minä olen vapaa tekemään mitä tahdon
selaamaan läpi paperisen elämän
vaan silti kohotan katseeni taivaisiin

Ylhäällä ei liene koskaan yksinäistä

Simasuu

Toimitusjohtaja silittää pellavahiuksiasi
ja puhuu jälleen menestyksestäsi
maailman suurilla lavoilla.

Onko siitä niin kauan?
Olen jo unohtanut.

Älä pelkää, me katsomme sinun perääsi
pidämme huolen sinusta
näemme hymysi kaaren television ruudulla

Olenko se todella minä?
Olen jo unohtanut.

Sinä käännät jokaisen katseen,
kuuletko kun maailma ympärilläsi huokaa?
Astu siis esiin,
ja luota siihen,
että kaihoni kantaa
tästä ikuisuuteen.