Kuvajaiset

Jos hän on aurinko
niin minä olen varmaan kuu
kalpea aavistus
kaikesta kirkkaudesta

Jos he ovat todellisia
niin omani ovat varmaan varjoja
sumeita heijastuksia
Platonin luolissa

Tähkäpäät ryytyvät norsunluutornissaan
he ovat kiivenneet tähtiin
mutteivät enää uskalla katsoa alas

Minä olen vapaa tekemään mitä tahdon
selaamaan läpi paperisen elämän
vaan silti kohotan katseeni taivaisiin

Ylhäällä ei liene koskaan yksinäistä

Simasuu

Toimitusjohtaja silittää pellavahiuksiasi
ja puhuu jälleen menestyksestäsi
maailman suurilla lavoilla.

Onko siitä niin kauan?
Olen jo unohtanut.

Älä pelkää, me katsomme sinun perääsi
pidämme huolen sinusta
näemme hymysi kaaren television ruudulla

Olenko se todella minä?
Olen jo unohtanut.

Sinä käännät jokaisen katseen,
kuuletko kun maailma ympärilläsi huokaa?
Astu siis esiin,
ja luota siihen,
että kaihoni kantaa
tästä ikuisuuteen.

Kasvot kalpeina
kuusta veistetyt,
hän liikkuu mustissaan
metsän siimeksessä
kiilusilmä.

Metsän demoni,
oletko täällä?
Askel!
Sinä, sinä?

Sirppi välähtää,
vasten tähtien häikäilemätöntä valoa,
ja kuolen

Sisältäpäin,
herään kasvot hiestä kiillellen,
hullunsäihke iiristen ympärillä.
Olen metsästäjä.

Vaan ken varasti vapauteni?

Minä istun täällä kaukana
kuuntelemassa silkkistä ääntäsi
Voisin huutaa ihastuksesta
mutta tiedän ettei tuuli merten yli kanna

Nouse lavalle kerran
toistekin,
kuule kaupunkien syke
katso mereen valotikkujen

Mutta miksi hymyilet vaikken ole paikalla?

Ja minä istun täällä kaukana...
Ehkä tuo valo oli tähdenlento,
ehkä eräänä päivänä tartun käteesi
ja näen maailman valvovan.

Isebel

Isebel kävelee paratiisiin
käärmeennahkakoroissaan

Katsokaa hänen ruskeita silmiään!
Katsokaa hänen upeita hiuksiaan!

Jokainen huokaa,
kun Isebel viehkosti niskojaan niksauttaa

Ja hänellä on kaikki
mitä ikinä elämältä toivoin
mitä ikinä ylhäältä pyysin

Kun hän saapuu paikalle
voin tuntea maailman pysähtyvän hetkeksi
mutta minä jatkan kulkuani

Isebel kävelee paratiisiin
käärmennahkakoroissaan

Kivet

jalkapohjan ja maailman välissä
tuntuvat kenkiäni vasten
Mutta!
Siltikin viitsisin kävellä
tästä kaikkeuden ääriin

Ihailijat

Olemme perhettä
maailmaan levittynyt
- yksi rakkaus ja intohimo

Silti
etäisyys välillämme
kulminoituu nimmaritilaisuuksiin
joihin vain sata ensimmäistä
pääsevät

Kuuhullut

On oikeastaan hyvä
ettei kaltaisiasi ole enempää
Sillä siinä tapauksessa
olisin varmaan jo hypännyt likakaivoon
silkasta hulluudesta

6:04

Hiuksesi tuoksuvat
lakalle ja vaseliinille
sykkivälle yölle
kun otsasi painautuu povelleni

Aamunkoi kurkotteli ikkunasta
hehkuvia poskiani.

Rukous

Janis Joplinin sanoin
Taivaallinen Isäni
väittää rakastavansa minua
ja silti
ei häneltä minulle tipu
edes saksalaista autoa
saati onnea.

2010

Kansa kokoontui Kapkaupunkiin
katsomaan sirkusta
Sinisten ylpeät hymyt
ja tuhotut haaveet

El Niño pyyhkäisi ylitsemme
kenttä tulvi valtoimenaan
Englantilaiset itkivät
varmaan onnesta

Ronaldo osui maaliin
ja koko Lissabon huokaisi
Smaragdia ja rautaa
nahkakuulan taikaa

Lapsetkin kehdoistaan
ruutua tuijottavat
Yltääkö paholaisen käsi
Barcelonaan asti?

Punaisessa paidassa tähti
saa kirkkaana loistaa
Madridin autio lentokenttä
enkä taaskaan nähnyt Iniestaa

Unensieppaaja

Lokakuun aurinko maalasi hänen piirtensä
vasten taivaan sinistä kangasta.
Sen jos voisinkin unohtaa!
Katosi, kuin kesän viileä tuulenvire,
mutta jätti minuun polttavan jäljen,
ikuisesti
Kun silkkiyö saapuu ylleni,
näen unessani vain sen yhden,
aina vain sen yhden.
Ja petollisen aamun tullessa huoneeseen,
hän on jälleen poissa.

On oltava kovaääninen ja puhelias
muttei silti tehdä numeroa itsestään
Pitäisi uskaltaa
hillua ulkona yömyöhiin
puolituntemattomien kanssa
vaan silti aina selkä suorana
pidä mainees puhtaana

Älä nosta kättäs, älä vastaa kun kysytään
muista että tyhmyydestä sakotetaan.
Älä puhu ystävällisesti ylemällesi
  älä käytä omenanvihreää
    vaihda nimesi toiseen
      lähde pois tästä maasta
        tai älä ainakaan kulje käytävillä päivisin

Leikkaa hiuksesi, vaihda kasvosi, ole niin kuin minä
äläkä uskallakaan hymyillä!
Sammuta lamppusi mutta loista valoa
kuuntele hiljaa muiden puhetta
omasta e p ä t ä y d e l l i s y y d e s t ä s i.

Maantiellä

Viisisataa kilometriä
Amerikan halki pystysuunnassa
Hiekka narskuu renkaissa
minä haistan tuulta

Joku kysyi miksi itken
- en itsekään tiedä
Kumpi on tuskaisempaa
elämä täällä
vai ajatus kotiinpaluusta?

Riemukaari

(A/N: Paula pyysi laittamaan näytille mun runon, joka syntyi meidän henkevien Pariisi-juttujen pohjalta)

Muistatko vielä
kun kävelitte kaksin aurinkoisella Champs-Élysées'llä
käsi kädessä
silmät kiinni
te onnelliset
riemukaaren varjossa

yksi rakkauden menetti
yksi lähti Amerikkaan
yksi meni armeijaan
yksi jäi kaipaamaan
yksi julisti armoaan
yksi kiitti onneaan

Uskothan minua!
Silloin minä seisoin valkoisissani
miehen kanssa hotellin aulassa
ja kysyin suklaaputoukselta:
TOTTA VAI TARUA?

Kevätuhri

Yksi kaikkien vuoksi.
Sinut valittiin,
koska olet kaunein, puhtain, neitseellisin.

Joten tanssi viimeinen tanssisi,
tanssi se kansan puolesta!

Käy tiesi luokse jumalten,
käy se kansan puolesta!

Fanitytön tunnustukset

Miten me voimme jalalla koreasti pistää
kun sydämemme ovat sirpaleina?

Miten me voimme kurkkumme käheäksi huutaa
kun sanat eivät koskaan taivasta saavuta?

Viisikymmentäkertaa soitetut laulut
eivät tuo tyydytystä
Ei vihaiset kuvat
ei ilmaan kuiskatut sanat

ne eivät tuo tyydytystä

Ja miksi me silti istumme täällä, kaiken ympäröimänä?
Ei se tuo lohtua.

Kuutamoloru

Kissa kehräsi kuusta villaa
hopealankaa taivaan puolalla
katsoi mustaa maata
ja sanoi:

"Jätän teille
kylmän illan valoksi
sirpin valkoista hopeaa
kastaileen hohtavaa kangasta!
Mutta huomenna haen omani
ja silloin pieni poikani
loistavan peiton saa!"

Niin hän otti rukkinsa
ja juoksi alas taivaan teitä
pimeitä ja tuntemattomia

Saaret

Onhan se suloista
istua iltaa samuraiden kanssa
kurjen tanssia katsomassa.
Jos laivat uppoaisivat
en koskaan enää
kulkisi meren yli.

Kalifornia

Kaliforniaan jäi kaikki se
Hollywoodin loisteputket
Los Angelesin ihanimmat koirat
Kuoleman laaksot ja aavikot.

Kävellään Atlantin yli suurin harppauksin,
mennään siis länteen!
Siellä oli ennen villiä
mutta nyt en pelkää edes preeriasutta.

Palatessani Shimotsumaan
näin hänen jalanjälkensä
ja tunsin olevani
osa jotain suurempaa

Hänet on taottu loistamaan
ja yksikin askel
voisi kattaa koko maailman

Tanssija

Jos minut pyydettäisiin tanssimaan
jalkani veisivät polkkaa tangon tahtiin,
kiskoisin ruusut poikien suusta
ja talloisin tyttöjen helmat piloille.
Älä siitä minua syytä!
Kuinka tekisinkään oikein
kun riitasointuinen katkeruus menoa yksin johdattelisi?
Mielummin jään hämärään,
kun laitan hiukseni tyhjän vuoksi
tanssiakseni mustan hevosen lailla
eikä kukaan halua huomata.

Kissan kuolema

Sinun hymysi minä aina muistan,
sen lumouksen kasvoillasi
raukeassa aamussa,
kun herätit minut alkavaan päivään.

Nyt on hymy kaikonnut ruususuultasi,
vain toiselle se ilmestyy taas.
Kysyn mitä minä tein väärin,
mutta ehkä sinä vain kyllästyit.

Naapuri tuli kertomaan,
että kissa jäi auton alle.

Tuomipuun alla

Nukut
tuomipuun katveessa,
ja sen huumaava tuoksu
syöksyy unelmiisi.

Sinä uneksit
prinsessoista,
kultalinnoista,
ja satujen sankareista,
heidän ikuisesta rakkaudestaan,
jota palvot kuin kuolemaa.