Minä istun täällä kaukana
kuuntelemassa silkkistä ääntäsi
Voisin huutaa ihastuksesta
mutta tiedän ettei tuuli merten yli kanna

Nouse lavalle kerran
toistekin,
kuule kaupunkien syke
katso mereen valotikkujen

Mutta miksi hymyilet vaikken ole paikalla?

Ja minä istun täällä kaukana...
Ehkä tuo valo oli tähdenlento,
ehkä eräänä päivänä tartun käteesi
ja näen maailman valvovan.

Isebel

Isebel kävelee paratiisiin
käärmeennahkakoroissaan

Katsokaa hänen ruskeita silmiään!
Katsokaa hänen upeita hiuksiaan!

Jokainen huokaa,
kun Isebel viehkosti niskojaan niksauttaa

Ja hänellä on kaikki
mitä ikinä elämältä toivoin
mitä ikinä ylhäältä pyysin

Kun hän saapuu paikalle
voin tuntea maailman pysähtyvän hetkeksi
mutta minä jatkan kulkuani

Isebel kävelee paratiisiin
käärmennahkakoroissaan

Kivet

jalkapohjan ja maailman välissä
tuntuvat kenkiäni vasten
Mutta!
Siltikin viitsisin kävellä
tästä kaikkeuden ääriin