Unelmia angoravillasta
...ja vähän muustakin auringonnousujen väliltä.
perjantai 1. helmikuuta 2013
Jo nyt ovat päiväni
lehtiä kuolleina puiden alla
Vuosien päästä
sinä et muista niistä mitään
Ei varpunen voi koskaan rakastaa tiikeriä
eikä sinun hellä sydämesi
koskaan kokoisekseni paisu.
Maailma on tuolla kaukana jossain
enkä minä kaiketi kaipaa siitä mitään
Mielummin käännän selkäni
ja odotan.
Uudemmat tekstit
Vanhemmat tekstit
Etusivu
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)