Miten me voimme jalalla koreasti pistää
kun sydämemme ovat sirpaleina?
Miten me voimme kurkkumme käheäksi huutaa
kun sanat eivät koskaan taivasta saavuta?
Viisikymmentäkertaa soitetut laulut
eivät tuo tyydytystä
Ei vihaiset kuvat
ei ilmaan kuiskatut sanat
ne eivät tuo tyydytystä
Ja miksi me silti istumme täällä, kaiken ympäröimänä?
Ei se tuo lohtua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti